Paino sahaa edestakaisin. Tänään se oli liikaa, aivan liikaa. 50,2 kiloa. Mua ahdistaa. En kestä itseäni. Miten voin olla näin heikko kaikille mieliteoille. Missä on se itsekuri, jonka avulla pääsin helposti alle 50 kilon. Mua pelottaa, koska joulu on kohta täällä ja mun on pakko löytää se itsekuri. Aivan pakko.
Eilen oli itsenäisyyspäivä ja käytiin T:n isän luona syömässä. Mä söin ja söin. Aivan liikaa. Illalla otin laksatiivit. Oli aivan pakko. En kestäisi itseäni tätäkään vähää, jos en olisi niitä ottanut. Mun on pakko päästä takaisin ruotuun. Aivan pakko. Muuten tavoitepaino saa jäädä vain saavuttamattomaksi haaveeksi. Mä olen lihava, liian lihava, eikä muiden sanomiset muuta sitä mihinkään suuntaan.
Mulla aloitettiin uusi lääkitys, Noritren. Sydän hyppäsi kurkkuun, kun luin haittavaikutuksia; Painon nousu. Mä pystyn uhmaamaan sen. Mä todellakin pystyn. Mun on pakko. Lääkkeestä on muutenkin tullut outo olo. Tuntoherkkyys on heikkoa, sydämentykytyksiä, väsymystä, suun kuivumista, päänsärkyä ja outoja pelkotiloja. Pää jumittaa.
Tämä on lyhyt postaus. Yritän kerätä itseni ja postata ensikerralla pidemmälti. Nyt on vaan niin epätodellinen ja sekava olo, etten saa ulos mitään järkevää...
Mä en tuu ottamaan enää mitään lääkettä missä on haittavaikutuksena painonousu. Se aiheuttaa sen pidemmänpäälle, että on vaikeempaa laihtua vaikka lopettaisikin. Mulla on nimittäin ollu niin hiton vaikeeta! Oisinpa jo sun painonen, enkä tällänen lihava. Se riittäisi, ainakin toivon niin... Kyllä säkin vielä onnistut, mä uskon suhun. Paljon tsemppiä! <3
VastaaPoistaMä todella toivon, että mä onnistun. Pelottaa vaan liikaa, ettei tästä tuu mitään...
Poista