Loppujen lopuksi työt meni suht kivuttomasti. Kerran jouduin kesken päivän lähtemään töistä, koska paniikkikohtaus ei ollut kaukana siinä vaiheessa. Loppua kohden aloin jopa nauttimaan siitä työstä, vaikka alkuun manasin sitä, kuinka hirveää se on.
Viimeinen viikko jäi sitten kokonaan käymättä töissä, koska yllättäen vuosi sitten keväällä leikattu polveni alkoi oikuttelemaan samalla tavalla kuin silloin ennen leikkausta. Jatkosta ei ole mitään tietoa, nyt vaan odotan, että saisin lääkäriajan mahdollisimman nopeasti, että saisin tämän polven vihdoin kuntoon. Senpä takia en ole päässyt vielä kouluakaan aloittamaan ja pelko opintojen lykkäämisestä vuodella saa järkyttävän ahdistuksen pintaan. Vaikka minulla onkin kepit, niin niillä kouluun käveleminen on mahdotonta. Joutuisin lähtemään varmaan tuntia ennen koulun alkua kotoa. Kyytiä ei ole mahdollista saada, mutta täytyy selvittää bussien aikatauluja ja reittejä, jos sillä pääsisin kouluun. Sitten tuleekin seuraava ongelma, nimittäin se, että minun olisi päästävä lepuuttamaan tätä jalkaa mielellään kohoasennossa ja hyvin tuettuna muutamia kertoja päivässä, koska jossain vaiheessa aina särky ja turvotus pahenee järkyttäviin mittoihin. Koulussa se taitaa olla aika mahdotonta toteuttaa.
Muutenkin fyysinen terveyteni on aiheuttanut minulle huolta aika tavalla. Ruokahaluni on aika huonoa tällä hetkellä jatkuvan etovan ja huimaavan olon takia. Yhtenä aamuna aloin kakomaan aamutupakalla ollessani ja olisin jopa oksentanutkin, mutta koska en ollut vielä syönyt mitään, niin mitään ei tullut ulos. Sen päivän jälkeen tämä sama olo on jatkunut. Välillä on helpompia päiviä ja välillä vaikeampia.
Samalla vielä pelko lihomisesta huutelee takaraivossa. Olen kyllä pystynyt syömään, mutta aika vähäisiä määriä. Vaa'alla en ole käynyt vähään aikaan, koska en ole uskaltanut. Jossain vaiheessa vaaka näytti yli 55 kiloa ja viimeisimmällä punnituksella 52,8kg aamukahvin jälkeen.
Pelkään jatkuvasti, että olen lihonut. Silloin kun kävin vaa'alla ja se näytti 55,5kg, sain järkyttävän hysteerisen itkupotkuraivarin ja avokki yritti epätoivoisesti saada selitettyä minulle, että suurin osa siitä painonnoususta on nesteitä, mutta enhän mä häntä pystynyt kuuntelemaan. Nyt kun viimeksi kävin vaa'alla ja se näytti tuon hieman vajaa 53kg, pieni hymy levisi huulilleni, mutten siltikään ole vielä tyytyväinen. Haluaisin painon mieluiten alle 52 kilon ja mahdollisesti sen jälkeen 50 kilon puolelle, koska en kestä itseäni.
