Home sweet home

Nyt on muutto tehty. Tavaroita on kyllä vielä purkamatta ja kämppä on aika keskeneräisen näköinen, mutta kyllä tämä silti kodilta tuntuu :)

On kyllä ollut todella stressaavat viimeiset neljä päivää ja tuntuu, ettei vieläkään stressi ole kokonaan helpottanut. Tänään on kuitenkin ensimmäinen päivä, kun ei ole mitään varsinaista pakollista tekemistä. Tottakai minä puran tavaroita ja muuta, mutta ei ole mitään tapaamisia tms. Josko tämä stressi tästä pikkuhiljaa helpottaisi. Olen vaan ollut niin pahalla päällä viimepäivinä, että harmittaa poikaystävänkin puolesta.

Isäpuoli pääsi teho-osastolta normaalille osastolle ja alkoi jo kysellä kotiin pääsystä. Hän siis alkaa olla kunnossa. Sydänlihaspussintulehdus hänellä vielä on ja on varmaan vielä ensi viikon alkuun asti sairaalassa, mutta josko hän sitten kotiin pääsisi. Toivottavasti hän ei ala mitään rehkimään. Hän haluaisi kyllä päästä pellolle harjoittelemaan koirien kanssa, mutta se nyt ei ole mahdollista vielä pitkään aikaan. Tällä hetkellä hän saa kävellä putkeen vain 50 metriä.

Aloitan tammikuussa työpajan täällä Lahdessa. Tämän loppuvuoden vaan rauhotun ja totuttelen elämään uudessa kaupungissa. Ihan hyvä kyllä, ettei tule samaan syssyyn liikaa asioita ja etten taas romahda pahanpäiväisesti.

Miksei nämä huonot uutiset voisi jo loppua?

Isäpuoleni makaa teholla sairaalassa. Hän oli saanut sydäninfarktin ja veritulpan. Hänelle tehtiin pallolaajennus ja tilanne on vakaa. Hänellä on kuitenkin korkea kuume ja täytyy toivoa, että antibiootit alkaa purra. Oudointa tässä on se, että isäpuoleni on vasta päälle 40 ja tuollaista tapahtuu. Kolesteroliarvotkin normaalit.

Minulla on niin paha mieli äitinikin puolesta. Hän joutuu miettimään tätä kaikkea yksin kotona. Enkä minä edes pääse hänen luokseen, koska tässä on muuttohässäkkää yms. Haluaisin olla hänen tukenaan nyt.

Isäpuoleni on ollut elämässäni ihan pienestä pitäen. Siksi tämä kaikki tuntuu niin kamalalta. Hänellä on ollut selkänsäkin kanssa niin paljon ongelmia ja ollut niidenkin takia sairaalassa. Nyt vielä tämä.

Miksi juuri nyt kun olen muuttamassa?

Miksi asiat ei voi mennä niinkun toivon?

Tämä päivä on ollut turhin kaikista. Olen ollut todella lamaantunut ja minua masentaa helvetisti. Osaksi ehkä eilisenkin syytä.

Eilen illalla alkoi ahdistaa tosi paljon. Kaikki on niin auki vielä. Muuttopäivästä ei tietoakaan, joten en voi tehdä mitään asian eteen. Koulupaikka ja se mitä ylipäänsä teen Lahdessa on auki edelleen. Raha-asiat päin persettä. Suurin asia kuitenkin se, että joudun jättämään kaiken taakseni nyt. Joka helvetin päivä joudun valmistautumaan siihen, etten tule näkemään kavereitani vähään aikaan. Joka helvetin kerta, kun olen ystävieni kanssa, alan miettiä, että tämä voi oikeasti olla viimeinen kerta kun näen heitä ennen muuttoa ja se raastaa helvetisti.

Jouduin tähän ahdistukseen ottamaan rauhoittavia ja sen takia olen varmaan ollut niin helvetin väsynyt tänään koko päivän. Vaikka olenkin innoissani muutosta, niin kyllä se pakostikin alkaa vähän pelottaa, kun muutto alkaa oikeasti olla käsillä. Olen kuitenkin asunut tässä kaupungissa koko ikäni.

Ja paino jatkaa laskuaan. Tänään aamupaino 51,7kg aamukahvin jälkeen. Paino vaan laskee, vaikka söisin mitä. Joidenkin mielestä ehkä hyvä asia, mutta mulla alkaa mennä hermot tähän kaikkeen paskaan. Toivon niin paljon, että kaikki alkaisi olla hyvin, mutta ei...

Maksimaalivitutuksen multihuipentuma

Pöytä täynnä laskuja, vitonen taskussa

Pakko heittää propsit tähän väliin pankkiryöstäjille
kaikille elämässä roikkuville:
Älä päästä irti, kaikki hyvät on köyhiä, sille sille!

Paitsi, että mulla on tilillä huimat 20,50 euroa ja pöydällä odottaa yli 30e lasku. Lisäksi jollainhan mun pitää elääkin.

Rahat ei vaan yksinkertasesti riitä kaikkeen. Laskun eräpäivä huomenna, enkä mä saa sitä maksettua edes ennen ensimmäistä karhua. Pitäis saada ruokaa ja tupakkaakin. Joo, sossuunhan sitä voi mennä, mutta siellä kun käyt niin rahat tilillä aikasintaan 2 viikon päästä. Sama jos töihin menee, niin en mä sitä rahaa heti käteen saa. Mitään myytävää mulla ei oo, ellen sitten myy saatana vaikka televisiotani.

Kyllähän mä vuosi sitten pärjäsin hienosti. Iskältä kun tuli se satanen kuussa ylimäärästä ihan hänen omasta päätöksestään. Yhtäkkiä se sen lopetti ja samat paskat tuet mulla edelleen on. Tämän takia oonkin sitten velkaa kavereilleni yhteensä varmaan lähemmäs 300 euroa ja lisää en halua olla velkaa, koska ne tottakai pyytelee niitä kokoajan takaisin. Ja kyllä, isältäni juuri rahaa pyysin ja se 20 euroa häneltä herui, enempää ei tipu. Äidiltä en edes pyydä. Siltä en kuitenkaan mitään saa.

Ja mulla niin räjähtää pää, jos mun äitipuoli rupee kyseleen multa, että ''Ootkos saanut nyt syötyä?'' No mitä helvettiä mä syön kun rahaa ei ole. Eka jauhot pussista ja sitten hiekat maasta ja lehdet puusta vai? Ja joo, tulkaa vaan kaikki tänne kahville. Maitoo ette kahviinne saa, ettekä muuten kahviakaan, koska kumpaakaan ei ole.

Kiitos hei.

Taas sitä mennään

En enää tiedä mitä ajatella. Ongelmani eivät vaan ratkea, vaikka kuinka luulin niiden olevan jo pikkuhiljaa ohi. Okei, ei minua enää juurikaan ahdista eikä masenna, mutta kaikki henkinen paha olo iski sitten oksetuksena syödessä. Tällä hetkellä painoni on juuri ja juuri normaalipainon puolella, koska en ole pystynyt syömään. Eilenkin meni alas vain jogurtti ja kaksi pientä keksiä.

Pahinta on se, etten ole saanut poikaystävääni yhteyttä kohta vuorokauteen. Hänellä on puhelin kiinni ja hän on laivalla. Minua pelottaa tämä tilanne aivan helvetisti ja olisin halunnut jakaa asiani hänen kanssaan. En tiedä enää miten edes kertoa asiasta hänelle, koska eilen olisin ollut siihen valmis. Ehkä minun pitäisi vaan yrittää itse selvitä tästä. En osaa edes itkeä asian takia. Olen niin järkyttynyt.

Puhtaalta pöydältä

Ajatella. Olen ollut 5 vuotta vaikeasti masentunut. Nyt olen huomaamattani ollut viikon syömättä lääkkeitä ja olo on parempi kuin pitkään aikaan. Tuntuu, että lääkkeet vain pahensi oloa ja sai minut lamaantumaan. En syö lääkkeitä ennen kuin olo oikeasti huononee. Tuntuu, että alan vihdoin voittaa masennukseni.

Ehkä asiaan vaikuttaa huomattavasti se, että olen muuttamassa aivan uudelle paikkakunnalle ja voin aloittaa elämäni alusta, ns. puhtaalta pöydältä. Muuttoon on enää vähän päälle viikko. Tällä hetkellä olen poikaystäväni luona, mutta kun tänään menen kotiin, niin aijon alkaa pakkaamaan. :)

Tuntuu, että ilman lääkkeitä pystyn iloitsemaan pienistäkin asioista, mitkä eivät aijemmin kiinnostaneet paskan vertaa. Esim. että ulkona on ihana, aurinkoinen, raikas syysilma. Tai että siivoominen on oikeasti kivaa ja siitä tulee hyvälle mielelle. Jaksan tehdä enemmän asioita ja se on hyvä juttu!

Poikaystävänikin on todella iloinen puolestani. Vihdoin hänkin tajusi, että hänen läsnäolonsa vaikuttaa olooni paljon. Ennen saatoin vetää herneet nenään siitä, kun poikaystäväni lähtee ryyppäämään ilman minua. Nyt olen iloinen siitä, että poikaystäväni pääsee laivalle pitämään kavereiden kanssa hauskaa. Olin ennen todella mustasukkainen ja epäileväinen poikaystäväni naispuolisista kavereista ja siitä, mitä tapahtuu silloin kun hän on ryyppäämässä, kun minä en ole näkemässä. Tajusin vihdoin sen, että poikaystäväni ei todellakaan voisi pettää minua. Häntä on itseään petetty ja hän tietää tasan tarkkaan miltä se tuntuu. Ei kai hän olisi muuten kanssani muuttamassa yhteen ihan innoissaan, jos hän olisi pettänyt tai aikomuksena jättää minut. Olen ollut kyllä helvetin tyhmä ja vainoharhainen.

Tästä alkaa uusi elämä!

Muutto lähestyy

Olen alkanut jo unohtaa huonon oloni ja ahdistuksen, sillä tässä on nyt vähän tärkeämpääkin miettimistä. Nimittäin muutto minun ja poikaystäväni ensimmäiseen yhteiseen kotiin. :)

Muutto olisi viimeistään ensi kuun alussa. Menen huomenna Lahteen poikaystäväni luo ja ensi viikolla kirjoitamme vuokrasopimuksen! Käyn myös tiistaina selvittelemässä tarkemmin työpajajuttuja.

Olen niin innoissani tulevasta muutosta! Haluaisin kokoajan tehdä kaikkea muuttoon liittyvää. Tähän mennessä olen karsinut vaatteita, mitä en enää käytä ja heittänyt roskiin. Samoin tein tavaroiden ja muun turhan sälän suhteen, mitä en enää tarvitse. Tavaraa ja vaatteita kertyi kaksi jätesäkillistä!! Miten olen koskaan jaksanut kantaa sellaisen määrän turhaa roinaa tähän kämppään silloin kun muutin, koska mitään, mitä olen täällä asuessani ostanut, en heittänyt roskiin. Tänään myös pesin uunin, ettei sitten muuttohässäkässä tarvitse sitä alkaa tekemään. Ajattelin kohta myös vähän pestä ikkunoita ja ehkä jo pikkusen pakkailla tavaroita ja vaatteita, mitä en enää täällä asuessa tarvitse.

Haluaisin muuttaa jo nyt! Oikeastaan mikään ei estäisi minua muuttamasta jo vaikka ensi viikolla, mutta ehkä minun pitäisi kuitenkin hillitä innostustani ja odottaa siihen varsinaiseen sovittuun muuttopäivään, vaikkakin ko. kämppä, johon olemme muuttamassa olisi jo vapaana. Tottakai sitä voisi ehdottaa poikaystävälle. Katsotaan nyt :)

Kämppä sijaitsee siis Lahden keskustassa. Se on 67 neliöinen kaksio, mutta periaatteessa sen voisi kolmioksikin luetella. Siellä on uusittu keittiö ja vessan kaapit ja siellä on myös ihana lautalattia! Voisin ehkäpä laitella sitten kuviakin, kun muutto on tehty ja kaikki tavarat ovat omilla paikoillaan. :) Se on ensimmäisessä kerroksessakin, joten muutto tulee olemaan helppo. Itse kun muutin ihan yksin omaan kämppään n. vuosi sitten, niin oli tuskaa kantaa painavaa sohvaa kolmanteen kerrokseen...

Elämä on sittenkin (ainakin välillä) ihanaa!