Leikkauksesta selvitty!

Tänään minulla oli siis leikkaus. Polvestani ei ollutkaan mennyt kierukka, vaan siellä oli jokin kalvo kiristyneenä. Lisäksi sieltä poistettiin ärsyyntynyttä Hoffan rasvaa.

Nukuin viime yön todella huonosti, sillä maalasin kaikenmaailman kauhukuvia mielessäni, kuinka jalkani amputoidaan, koska sitä ei saada korjattua yms. Onneksi kaikki meni hyvin ja vamma ei ollut niin suuri, mitä luultiin.

Minut nukutettiin, vaikka aluksi oli puhetta pelkästä puudutuksesta. Se tunne, kun nukutusaine meni kehossa oli aivan järkyttävä. Sitten kun heräsin heräämössä, luulin sen olevan unta. Ensimmäinen kysymykseni leikkauksen jälkeen oli ''Koska pääsen tupakille?'' :D

Heti herättyäni särky oli jotain aivan järkyttävää. Sain kaksi kertaa nestemäistä vahvaa särkylääkettä tippaan; ei auttanut. Sitten sain kaksi Panacodia ja alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Olen kotonakin ottanut yhden Panacodin, mutta nyt taas särkee perkeleesti. Ajattelin yrittää selvitä iltaan, ottaa kaksi Panacodia ja nukkua yöni sitten hyvin.

Syömisiä en ole jaksanut miettiä, vaikka ahdistaakin. Polvi paranee nopeammin, jos on syönyt normaalisti ja on tarpeeksi ravintoaineita kehossa. Aivan sama, mua ei kiinnosta.

Have you ever been happy? Have you ever try?

Olen onnellinen ja niin ihastunut. Tämä on ihmeellinen tunne. Miten pääsinkään näin pian yli M:stä. Kyllähän minä sitä vielä mietin, mutten lähellekään niin paljoa enää.

Olen varmaan päälle kolme viikkoa jutellut niitä näitä yhden miehen kanssa. Sanottakoon häntä nyt vaikka T:ksi. Kuitenkin kun M jätti minut lauantain, niin sunnuntain vastaisena yönä baari-illan jälkeen menin vielä tietokoneelle. T jutteli minulle kaikkea ja yhtäkkiä hän tunnusti tykkäävänsä minusta kovasti. Olin aivan äimänkäkenä, todella yllättynyt ja iloinen, koska minullakin saattoi olla jo silloin jotain tunteita häntä kohtaan. En vain ollut ottanut tunteistani sen koommin selvää, koska olin kuitenkin M:n kanssa ja pidin hänestä kovasti.

Olemme tämän T:n kanssa jutelleet siitä lähtien joka päivä todella paljon ja olen vain kokoajan enemmän ja enemmän ihastunut häneen. Nyt olen ihan sekaisin ja niin onnellinen, sillä tunnustin hänelle ihastukseni ja hän tunsi samoin :) Sovimme, että menen hänen luokseen ensi viikon viikonlopuksi jos vain polveni kestää :)

I'm huge

Eilen en syönyt muuta kuin suhteellisen pienen annoksen makaronia ja jauhelihakastiketta. Sekin, kun kaveri tuli tekemään luokseni ruokaa, kun oli huolissaan minusta. Ahdistavinta siinä oli se, että tuntui, että kaverini kyttäsi koko sen ajan, että varmasti syön. Vielä illemmallakin koneella yksin istuessani tunsin ahdistusta siitä, että söin. Mitä pidempään on syömättä, sitä enemmän seuraava syömiskerta ahdistaa, koska menee pilaamaan hyvän ''putken''. Ainakin minulla on näin.

Eilen sitten katsahdin illalla itseäni peilistä. Itku ei todellakaan ollut kaukana. Näytän järkyttävältä. Vaikkeivät reiteni osukaan yhteen, niin tuntuu, että ne leviää jokaiseen muuhun mahdolliseen ilmansuuntaan, kuin sisäreiteen päin. Ja sitten se maha... En vain kestä. Pettymys itseeni oli luokkaa huge.

Tänään oli verikokeet ja nenä-nielunäyte leikkausta varten. Oli aika epämukava kokemus, mutta siitäkin selvittiin.

M ei ole ottanut minuun mitään yhteyttä. Ehkä hyvä niin, koska sitten helpompi päästä hänestä yli. Välillä tosin toivon, että hän tulisi juttelemaan, mutta en tiedä edes mitä hänelle sanoisin, joten ehkä parempi, että hän on vain hiljaa. Ja minä myös.

En tiedä syönkö tänään. Ainakin yritän olla syömättä.

Haluan nukkua

Nukuin viime yönä hyvällä säkällä 4 tuntia. Nukahtaminen oli vaikeaa, heräilin koko yön ja loppujen lopuksi nousin ylös kymmentä vaille kuusi.

Nukahtaminen oli vaikeaa, koska mietin vain kokoajan sitä M:n sähköpostia ja kaikkea mitä siinä luki. Juuri kun uskalsin vihdoin luottaa siihen ihmiseen, niin se tekee minulle näin. Ja minä kun luulin, että meillä oli kaikki hyvin.

En tiedä kuinka kestän tämän kaiken. Olo on niin yksinäinen, kun kaikki kävi niin yhtäkkiä. Tuli ihan puun takaa koko juttu. Olen murskana miehen takia. Taas kerran.

I'm too fat to be loved

Minulla on kokoajan sellainen olo, että M jätti minut, koska olen liian lihava. Tämän ikävän, yksinäisen olon ja lihavuuden tunteen takia en ole syönyt tänään yhtään mitään. Heikko olo, mutten edes halua syödä. Tunnen itseni niin rumaksi, ällöttäväksi, kamalaksi ja ennen kaikkea yli-lihavaksi.

Minä vaan itken, itken ja itken. En kestä. Itsensä satuttaminen on useaan otteeseen käynyt vahvasti mielessä. En ainakaan vielä ole mitään tehnyt...

Alone

M jätti minut eilen. Hän kuulemma haluaa tasapainoisen ihmisen, jonka kanssa voi perustaa perheen. Hän on ollut viikon ajan ihastunut johonkin toiseen naiseen, jonka kanssa on käynyt kahvilla. Ja tämä kahvittelu ilmeisesti tapahtui meidän suhteen aikana.

Hän siis jätti minut sähköpostilla. Hän kirjoitti siihen, että haluaa kuitenkin olla minun kanssani väleissä ja _ainakin_ kaveri. Hän myös sanoi, että olen kaunis ja ihana nuori nainen, joka sai hänet iloiseksi pelkällä persoonallaan. Hänellä on kuulemma myös paljon hyviä muistoja meistä.

Olen varma, että tuo ''_ainakin_ kaveri'' meinaa sitä, että jos tämän uuden naisen kanssa ei kaikki mene niin kuin pitää, niin minä olen sitten se varavaihtoehto. Sitä ei tule tapahtumaan. Hän ei saa minua takaisin.

Mikä vika minussa on? Mitä minä olen tehnyt väärin? Olen mielestäni yrittänyt olla aina kiva ja mukava M:ää kohtaan, enkä ole tehnyt mitään tyhmää. Onko minun mielenterveysongelmat sitten kaikille niin iso pala purtavaksi, ettei suhteistani tule mitään. Olenko minä niin kamala ihminen, että olen ansainnut tämän kaiken paskan mitä niskaani sataa?

Kamala olo

Anteeksi. En varmaan pysty tuottamaan yhtäkään fiksun kuuloista lausetta. Minulla on aivan järkyttävä olo. Huimaa, oksettaa, väsyttää, päätä särkee. Kaikki tämä, koska jouduin ottamaan jälkiehkäisypillerin johtuen siitä, että unohdin ottaa eilen e-pillerin ajallaan ja pelkäsin kuollakseni tulevani raskaaksi. Kokoajan tuntuu, että kohta oksennan...

Eilisestä suklaan syönnistä huolimatta en ole lihonut. Kävin vaa'alla valmiina ahdistumaan, mutta lukema ei ollut muuttunut pahempaan suuntaan. Päin vastoin! Huh!

Uusi rakkauteni ruoan suhteen on raejuustoa, kurkkua ja jalapenoja. Suht kevyttä ja maailman parhaimman makuista! Söin sitä tänään. Lisäksi kaveri oli käymässä ja syötiin muutama tuulihattu kermavaahdon kera. Ahdistaa tuo ja nyt tulee yökkäysrefleksi, kun edes ajattelen koko asiaa.

Nyt on pakko lopettaa kirjoittaminen ja mennä makuulle. Niin kamala olo...

Suklaa...

Suklaa, sinä pirullinen keksintö. Miksi pilasit eilisen päiväni? Miksi sinun pitää olla niin taivaallisen hyvää?

Kuten yllä olevasta tekstistäkin huomaa, niin söin eilen suklaata. Nyt ahdistaa. Aijon siis tämän päivän kituuttaa itseäni. Muuten olisikin päivän syömiset menneet ihan jees, mutta sitten tuo suklaa tuli kuvioihin. Voi paska.

Tänään minun on pakko onnistua. En saa repsahtaa. Minun pitää olla kesään mennessä kaunis.

Minulla on leikkaus 24.4. Onneksi, sillä sitten kesäni ei mene pilalle! Ja pitäisi pystyä kävelemään ilman keppejä jo 1-2 päivän päästä leikkauksesta. Ihan omien tuntemusten mukaan.

Tämä on nyt aika lyhyt postaus. Ehkä illemmalla enemmän.

Kaloreita

Eilen söin ja join yhteensä n. 345kcal. Söin kuitenkin piltin, ennen kun tulin tänne M:n luokse. Alkoi pyörryttää niin paljon, että oli pakko. Illalla sitten M tuputti minulle leipää, joten oli pakko syödä. Valehtelin hänelle kuitenkin, että olen syönyt kunnolla jo kotona. Onneksi.

Tänään on tullut jo 40,5kcal. Helvetti. M:llä on vain kevytmaitoa, joten pakko sitä laittaa kahvin sekaan, kun en tykkää mustanakaan juoda..

Nukuin yöni todella huonosti. Heräilin jatkuvasti johonkin. Milloin peitto oli sängynlaidan yli ja milloin oli jano. Huoh. Pakko varmaan tässä nukkua vielä. Heräsin jo seitsemän aikaan ja join M:n kanssa aamukahvit ja sitten hän lähti kouluun. Itsellä edelleen polvi huonossa kunnossa, niin ei kouluunmenosta tullut mitään.

Kamomillateetä

Kello on kohta yksi. Tänään olen juonut 1,5 kuppia kahvia rasvattomalla maidolla, lasin vettä ja nyt juon kamomillateetä. Ajattelin tämänkin päivän selvitä vähäisillä kaloreilla ja ilman sitä helvetin kaakaota...

Tosin en tiedä miten se onnistuu, koska menen tänään ehkä M:n luokse. Jos menen, niin valehtelen hänelle syöneeni jo kotona ja ettei minulla ole nälkä. En voi heittää hukkaan tätä vähäkalorista putkea, mikä on juuri menossa. Tosin jos huomenna olen M:n luona koko päivän, niin en pysty enää valehtelemaan syöneeni. Silloin minun on pakko syödä. Toivottavasti keksisin jotain, että olisin muka syönyt. Pakko keksiä.

Minulla on kamala himo kokata jotain, mutten kuitenkaan halua itse syödä. Haluaisin tehdä jauhelihakastiketta ja makaronia, mutten todellakaan halua syödä. Ehkä jätän kokkaamatta, koska minulla on jo äidiltä saamat jauhelihapihvit, kastikkeet ja perunat jääkaapissa.

Minua on huimannut kamalasti koko päivän. Yritän silti selvitä syömättä. Tosin pelottaa, että jos menen M:n luo, niin menen junalla. Jos sitten pyörrynkin junassa. Otan sen riskin. Pakko.

I failed

Mä mokasin. Mä söin 30kcal edestä nuudelia. Tänään tullut n. 250kcal juomisista ja syömisistä. Helvetin kaakao. Miksi mä join sitä?

''Olet lihava''

Kello on jo yli kuusi, enkä ole syönyt tänään muruakaan. Hyvä niin. Kaloreita on silti kertynyt kolmen maitokahvin, kahden vesikaakaon (maidon kera) ja kahden teekupposen verran. Kokoajan tekisi mieli syödä jotain, mutta pidän pintani. Korkeintaan yhden piltin syön tänään, jos sitäkään. Toivottavasti pärjään ilman.

Hieman thinspoa tähän väliin:

Hyvää 50-vuotissyntymäpäivää isä!

Lauantaina oli siis isäni viisikymppiset. Ne olivat yllätysjuhlat. Isäni siis luuli menevänsä teatteriin, mutta kun tulikin paikan päälle, niin kaikki alkoi kiljua innoissaan ja laulettiin onnittelulaulu. Olin niin iloinen ja onnellinen isäni puolesta, että meinasin alkaa itkeä. Tirautinpa sitten pari kyyneltä kun pääsin kotiin. Isälläni oli niin hauskaa ja se oli iloinen.

Söin siellä kakkua. Söin siellä myös juustokakkua. Söin siellä tuulihattuja. Söin siellä sipsiä. Päätin isäni kunniaksi yrittää unohtaa kaikki syömisjutut, mutta sitten kun kotiin pääsin niin ahdistuin. Nytkin ahdistaa. Eilinen meni syömisen kannalta ihan perseelleen, etten halua edes muistaa mitä kaikkea suuhuni laitoin. En karkkia, mutta kaikenlaista muuta ruokaa.

En tänään mennyt kouluunkaan. Polvi niin pahassa kunnossa taas vaihteeksi, että parempi oli jäädä kotiin. Jos sitä huomenna pystyisi. En kuitenkaan ota asiasta stressiä, koska olen virallisesti sairaslomalla.

Rahat ovat tiukilla. Hävettää, kun joudun taas kohta pyytämään isältäni lisää rahaa. Päätin, etten osta ruokaa, vaan syön niitä mitä kaapista löytyy. Tietysti välttämättömimmät, eli maito, kahvi, tee, piltti ja tupakka. Muut ovat toissijaisia. Ehkä laihtuisinkin paremmin, jos kaapissa ei ole kokoajan jotain mussutettavaa.

Perjantaina värjäsin rastani ruskeiksi! Se oli sellainen päähän pisto tehdä nyt se, mitä olin kauan miettinyt. Ja hyvä tuli!

Tänään en syö. En todellakaan. Voisin yrittää paastota. Pelkäänpä, että yritykseksi jääkin...

Ihana päivä

Olin siis tiistaina koulussa. Se meni yllättävän hyvin. No, enpä minä siellä muuta tehnyt kuin juonut kahvia, käynyt tupakalla ja pölissyt muiden kanssa. Enhän minä siellä oikein muuta voinutkaan tehdä, koska ne opettajat eivät olleet saaneet tarvittavaa materiaalia, että voisin opiskella. Kävikin myös niin, etten ole ollut loppuviikkona koulussa, enkä huomennakaan mene. Syynä tähän se, että eilen minulla oli poliaika juuri suoraan sen muutaman tunnin koulupäivän päälle. Tänään taas oltaisiin menty klo 11 kouluun, mutta koska muut menevät urheilemaan, enkä minä pysty polveni takia, niin minun oli parempi jäädä kotiin ja huomenna on etäpäivä. Ensi viikolla sitten taas ja annettiinhan minulle neljä eri tehtävää, mitä tulisi tehdä.

Eilen oli ihana päivä. Tulin M:n luokse ja mietittiin, että mitä tehtäisiin. Mentiin sitten kauppaan ja ostettiin jätskit. M osti myös oluen ja minä kuivan omenasiiderin ja menimme M:n kotikaupungin uimarantaan laiturille istumaan auringonpaisteeseen ja syötiin jätskiä ja juotiin. Oli jotenkin tosi romanttista. :) Aluksi oli siis suunnitelmissa mennä esim. Tampereelle terassille, mutta päädyimme tuohon vaihtoehtoon. Onneksi!

Syömiset ovat viimeaikoina menneet aika päin helvettiä suoraan sanoen. Tosin eilen meni ihan jees: Aamulla muroja kera rasvattoman maidon ja kahvia, päivällä kaksi leipää ja vettä, jäätelö ja siideri ja illalla vielä kaksi leipää ja suklaapatukka. Nuo herkut olisi tietenkin voinut jättää pois, mutta ei voi mitään.

Tänään olen herännyt seitsemältä, enkä ole vielä mitään syönyt. Onneksi! Enkä syökään ainakaan ennen kuin M pääsee koulusta ja tämä tapahtuu joskus kolmen maissa.

Yritin etsiä tähän jotain kivaa kuvaa, mutta huonoin tuloksin. Olkoon sitten kuvaton postaus.

Koulun alku

En ole hetkeen kirjoitellut. Ei ole ollut aikaa tai sitten en ole vain yksinkertaisesti jaksanut. Olen ollut todella väsynyt ja silloin kun olen ollut virkeä, niin kokoajan menossa.

Ei tässä ole oikein mitään ihmeellistä tapahtunut. Sovimme koululla, että aloitan huomenna koulun, vaikka minulla on virallisesti sairaslomaa. Käyn sen verran mitä pystyn. Jännittää pirusti. Toivottavasti tämä ilta ei sitten mene ihan ahdistuessa. Ainakin kun kävin katsomassa tulevaa luokkaani, niin he ovat aika äänekkäitä ja ''villejä''. En tiedä miten sopeudun sinne. Toivottavasti ihan hyvin ja pääsen mukaan porukkaan.

Nytkin jo ahdistaa, kun pelottaa se huominen. Toivottavasti loppuilta menisi paremmin. Pitäisi keksiä jotain mukavaa tekemistä.

Olin viime yön M:n luona. Harmittaa, ettemme ehtineet juurikaan olla kaksin. Eilen lähdimme seitsemän aikoihin M:n kavereiden kanssa pelaamaan biljardia ja olimme M:n luona puolen yön aikaan. Siinä tehtiin iltapesut ja pisut ja mentiin nukkumaan. Aamulla sitten nukuin tosi pitkään ja M:n pitikin heittää minut jo aikaisin kotiin, koska hänen äitinsä tarvitsi autoa. Ahdistaa senkin takia, koska en tiedä koska näemme seuraavan kerran, koska minulla on koulua ja viikonloppuna menoa :/