Asun nyt Lahdessa kolmatta viikkoa. Oloni on ollut aika yksinäinen. Poikaystäväni on paljon kavereidensa kanssa pyytämättä minua koskaan mukaan. Hän käy myös kavereidensa kanssa salilla ja minä olen yksin kotona. Hänellä on tietysti myös koulunkäynti menossa.
Olen minä joitain nettikavereita nähnyt pari kertaa, mutta jatkosta ei ole tietoa. Minulla on ikävä ystäviäni entisessä kaupungissani. Haluan asua täällä Lahdessa, mutten ole tottunut siihen, että minulla ei ole kavereita. En voi edes tällä rahatilanteella aloittaa mitään uutta harrastustakaan, ainakaan vielä.
Minulla alkaa työpaja tammikuussa. Siihen asti pitäisi jaksaa yksinoloa. Tänäänkin poikaystäväni lähti kouluun ja minä menin takaisin nukkumaan. Kuitenkin hän tuli puolentunnin päästä takaisin kotiin, koska tunnit oli peruttu. Jatkoin uniani, koska olin yliväsynyt. Heräsin siihen, että ovi kolahti. Luulin, että hän meni vain salille ja tulee tunnin päästä kotiin. No, vähänaika sitten tuli viesti, että hän on kaverillaan ja menee vielä salille sen jälkeen, kun on sieltä lähtenyt. Sitten kun hän tulee sieltä kotiin, hän luultavasti käy suihkussa, syö ja lähtee sitten baariin kavereiden kanssa ja minä jään yksin kotiin. Minulla kun ei ole rahaa baareiluun ja huomenna pitäisi olla yhdeksältä virkeänä työkkärissä.
On todella vaikeaa olla uudessa kaupungissa kokoajan yksin ja maata kotona kaikki päivät. Ennen kun lähetin vain yhden viestin, niin heti oli kavereita oven takana. Nyt ei sellaisesta ole tietoakaan. Tämä tilanne on stressannut minua todella paljon. Olen kokoajan pahalla päällä ja tiuskin poikaystävälleni jatkuvasti. Olen saanut taas pitkästä aikaa paniikkikohtauksia, todella pahoja sellaisia. Nytkin ahdistaa.
Luulin, että uusi kaupunki ja uudet kujeet saisi elämäni taas raiteilleen. Toisin kävi, ainakin nyt. Ehkä tämä tästä sitten, kun olen aloittanut työpajalla ja saanut enemmän kavereita.
