I'm falling to pieces...

Paino 49,9 kiloa.

Heräsin viideltä aamuyöstä, enkä saanut enää nukuttua. Istuin koneella hetken ja mietin syntyjä syviä. Tuli sellainen olo, että olen aivan rappiolla. Mielessä pyörii vain juominen ja pajauttelu.

Toissapäivänäkin (joulupäivänä) eksyin baariin. Sieltä sitten koukkasin mukaani jonkun jätkän ja kavereiden estelyistä huolimatta menin hänen luokseen yöksi. Harrastimme seksiä jopa kolme kertaa ja sen jälkeen aamulla hän ei muuta tehnyt kuin vittuillut muun muassa siitä, että minun pitäisi lihottaa. Hän muistutti liikaa eksääni, joka musersi minut täysin. Tämän illan tuloksena palovamma olkapäässä, kaksi fritsua kaulassa, paikat hellänä ja suoraan sanoen vitullinen morkkis. Raskaaksi tuleminen tai sukupuolitauti tästä enää puuttuisi. Enpä usko, että nekään kaukana ovat... Tämän takia hain sitten iloa muualta ja kun kerran kaveri pajaa tarjosi niin pakkohan sitä oli ottaa. Olihan se hauskaa niin kauan kun sitä kesti, mutta nyt ei ole enää niin hauskaa. Taas niin hyväksikäytetty olo, ettei mitään rajaa.

Aamulla sitten kävin tupakalla ja tuli sellainen olo, että pakko lähteä kävelemään vaan johonkin ja soittaa jollekin. Koitin ensin auttavaa puhelinta, mutta siellä ei ollut päivystystä. Sitten soitin kaverille. Hänen sanansa lohduttivat edes hieman. Kävelin melkein tunnin ympäri kyliä ja mietin asioita. Tulin siihen tulokseen, että peli ei ole vielä menetetty. Mun pitää vaan ryhdistäytyä ja kyllä sitä sisältöä elämään muualtakin löytyy. Nyt unohdan yhden illan jutut ja keskityn ystäviini. Ne ovat kuitenkin korvaamattomia. Miehiä tulee ja menee. Kai olen vaan niin läheisyyden kipeä, että pakko hakea lohtua yhden illan jutuista, jotka sitten kuitenkin menevät päin helvettiä joka kerta. En siis suosittele.

Tästä alkaa uusi, parempi elämä!

Niin kaikki muuttuu

Tässä nyt on tapahtunut vähän kaikenlaista viikonlopun aikana. Jospa aloittaisin perjantaista.

Sovimme yhden jätkän kanssa, että tämä tulee käymään perjantaina kahvilla. Luulin, että hän tulee vain nopeasti käymään, mutta toisin kuin luulin, hän viipyi täällä neljä tuntia. Meillä oli oikein mukavaa. Kun hän lähti, hän vielä hymyili ja sanoi, että nähdään huomenna. Olimme siis molemmat menossa samaan baariin lauantaina.

Noh, lauantaina ennen baariin menoa hän tekstaili minulle ihan kokoajan. Baarissa sitten nähtiin ja tanssittiin ja loppujen lopuksi se meni siihen, että pussailtiin ja halailtiin. Kun lähdimme baarista, tulimme luokseni. Hän jäi yöksi ja loput varmaan arvaattekin. Vielä aamullakin hän pussaili minua ja ennen kuin lähti, niin antoi pusuja.

Lähdin sitten käymään siskoni ja tämän poikaystävän luona. Kerroin tapahtuneesta (tämä jätkä on siskoni poikaystävän hyväkin kaveri) ja he sanoivat, ettei tämä jätkä ole ollut ketään naista kohtaan ikinä tuollainen, siis hyvällä tavalla. Olin ihan onneni kukkuloilla, koska kaikki olivat sitä mieltä, että tästä tulee jotain ja kaikkien vastoinkäymisten jälkeen ajattelin, että vihdoin elämäni muuttuu. Olin itse niin luottavainen siihen.

Vaan eipä muuttunutkaan. Tekstailin tämän jätkän kanssa ja hän sanoi, ettei halua seurustella, ei säätää, ei mitään muuta kuin olla kaveri. Rysähdin niin kovaa alas, etten kestä. Itkin koko sunnuntai-illan ja eilisillankin. Tärisin ja mietin vakavasti itsemurhaa. En ole saanut syötyä juuri mitään neljään päivään. Siitä johtuen aamupaino 50,3 kiloa. Juuri kun elämä alkoi edes vähän hymyillä, kaikki meni päin persettä ja tässä taas ollaan; poissa koulusta. Niin hyväksikäytetty olo taas...

Miksi juuri minulle käy aina näin? Miksi kaikki jätkät käyttävät ihastumistani vaan hyväkseen saadakseen läheisyyttä edes joltain? Mitä olen tehnyt väärin, että ansaitsen tällaisen kohtelun? Mikä vika minussa on?

Ja ennen kaikkea: Miksi kaikki suurimmat sydämet rikotaan?

Poliklinikkakäynti + bileet

Psykologini on tämän ja ensi viikon pois ja kävin siis maanantaina tapaamassa sairaanhoitajaa poliklinikalla. Juttelimme vähän yleisesti kaikesta ja yhtinä aiheina olivat äitini käytös minua kohtaan ja syömisongelmani (joista siis isäni huomautti viime kerralla).

Sairaanhoitaja kysyi, että millainen suhde minulla on äitiini. Sanoin, että aika huono, koska hän on kohdellut minua huonosti ja välinpitämättömästi jo synnytyslaitokselta saakka. Äitini on mollannut, haukkunut ja aukonut päätään minulle melkeinpä koko ikäni.

Sitten kun tuli puheeksi syömisongelmani hän mietti, että yksi syy tämän ongelman puhkeamiseen saattoi olla se, että kun äitini on kohdellut minua huonosti ja mollannut minua, aloin itsekin alitajuntaisesti ajatella itseäni  huonona ihmisenä ja että ansaitsen sen kaiken. Ajattelin sitten, että ehkä minusta pidettäisiin enemmän, jos olisin laihempi. Se onkin yksi varteenotettava syy tälle kaikelle. Ja kyllähän minä itseasiassa ajattelenkin, että minusta pidettäisiin enemmän, jos olisin laihempi, etenkin parisuhteiden suhteen.

Puhuimme lisää syömiseen ja kehooni liittyvistä ongelmista ja hän kysyi, että olenko koskaan hakenut apua. Sanoin, että kerran, mutta silloinkaan minua ei otettu tosissaan, joten en usko, että koskaan saan apua jos haluaisinkin. Hän myös kysyi, että pidänkö itseäni lihavana ja paljonko olen laihtunut. Kerroin sitten totuuden vähän tarkemmin kuin hän ehkä oletti ja hän sanoi siihen, että ongelmissani alkaa olla anorektisia piirteitä. Niinpä kai.

Lauantaina juhlitaankin sitten ihan urakalla kahden kaverin 18-vuotis synttäreitä. Toivottavasti siitä tulee hauskaa. Saa nollata ihan täysin :)

Nestepaasto

Melkein onnistuneen nestepaaston tuloksena aamupaino 50,5 kiloa.
Siksi melkein onnistuneen, koska eksäni pakotti minut syömään edes vähän lohkoperunoita ja kanakastiketta.

Eilinen oli ihan hämärä päivä. Päädyin monen mutkan kautta johonkin yksityiseen baariin ja sen jälkeen paikalliseen ''tanssiravintolaan'' :D Kaikki vaan tarjosi minulle juomia ja olin sitten humalassa ilmaiseksi. Veljeni kaverit pyysivät minua jatkoille tuonne yksityiseen baariin, mutten sitten jaksanut enää mennä. Mutta hauskaa oli. Eikä näyttäneet alkoholijuomien kalorit vaikuttavan aamupainooni.

Hämärää on myös se, että viimeaikoina painoni on pyörinyt siinä 51-52 kilon tuntumassa ja yhtäkkiä se onkin 50,5 :o Joskus jopa painoni on ylittänyt 53 kilon rajan. Mutta olen onnellinen tämän aamun painosta. :)