Mä en aio peitellä tätä enää, vaikka ystäväni lukevat tätä blogia. Mä haluan purkaa mun ajatuksia tästäkin asiasta jonnekin, enkä halua perustaa sen takia uutta blogia. Mun on pakko päästä kirjoittamaan...
Syömishäiriöni on lähtenyt taas aivan käsistä ja vielä pahemman kerran. En pysty ajattelemaan enää mitään muuta kuin sitä, mitä syön, miten paljon syön, paljonko painan ja miltä näytän. Päiväni kuluvat siinä, kun juoksen vaa'alla ja vahtaan jokaista suupalaa ja tunnen katumusta siitä. Päivän kohokohta on se kun illalla pääsee nukkumaan, eikä tarvitse enää syödä ja aamulla pääsee katsomaan paljonko minä tänään painan.
Mä olen oksentanut kerran, käytän laksatiiveja ahmimisen jälkeen ja sen takia, että painaisin vähemmän. Pelkään, että minulle ollaan valehdeltu ja totuus on se, että vedessä onkin kaloreita. Pelkään, että kaikki kalorimerkinnät on huijausta ja ruoissa on oikeasti paljon enemmän kaloreita kuin mitä on ilmoitettu. Pelkään, että lääkkeissä joita syön on kaloreita. Pelkään pussata avopuolisoani jos hän on syönyt jotain, koska hänen huulissaan on kaloreita. Tämä on hullua...
Olen yrittänyt saada apua. Minut on laitettu ravitsemusterapeutin jonoon, joka on 9 kuukauden mittainen. En ole uskaltanut kertoa hoitohenkilökunnalle totuutta kaikesta, koska häpeän niin paljon. Häpeän sitä, että olen 20-vuotias, enkä osaa edes syödä..
Tämä kaikki stressi tappaa minut vielä. Ahdistaa joka päivä liian paljon. Saan raivokohtauksia ja paniikkikohtauksia koska pää räjähtää. En jaksa enää...
Musta tuntuu samanlaiselta. Mäkin olen 20 vuotias, enkä osaa syödä. Et ole siis yksin. Voimia, ihanaa, että halusit ottaa avun vastaan. <3
VastaaPoistaKiitos! Niin mä halusinkin apua, mutten tiedä oliko siitä mitään hyötyä. Ei mua auteta, vaikka sitä haluan, joten ehkä mun on parempi vaan olla yksin tän kaiken kanssa ja hukuttaa itseni syömishäiriöön.
Poista