I hate myself

Eilen illalla omenaa syödessäni alkoi ahdistaa se, kuinka paljon on taas tullut syötyä. Yllytin avopuolison syömään puolet omenastani ja illalla ennen nukkumaanmenoa otin laksoja. Tämä aamu onkin sitten kulunut vessassa juostessa. Olen juonut kaksi kuppia kahvia ja oksettaa.

Oma itseni ahdistaa niin paljon, etten kestä sitä. Itsemurha-ajatukset pyörii päässä jo heti aamusta. Avopuoliso halusi tänään tehdä juustokakkua, mutta en voi syödä sitä. Silloin vihaan itseäni vielä enemmän.

Joku viikko sitten tämä kaikki itseinho purkautui sillä, että sain raivokohtauksen ja pahimman paniikkikohtauksen pitkään aikaan. Silloin kerroin kaiken avopuolisolle ja hän oli yllättävän ymmärtäväinen. Hän sanoi olevansa puuttumatta touhuihini, paitsi jos ne alkaa mennä aivan yli.

Toisaalta mua ahdistaa se, että hän tietää minusta kaiken. Hän tietää liikaa ajatuksistani, enkä uskalla puhua hänelle enää mistään. Hän tietää jo kaiken ja hänen ei tarvitse tietää yhtään enempää. Joka päivä hän kyselee painoani, koska se on tippunut lyhyessä ajassa aika paljon. Kerron kyllä hänelle totuuden, vaikka se ahdistaa. En haluaisi hänen tietävän, mutten osaa valehdellakaan.