maanantai 17. marraskuuta 2014

Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota

Johan oli viikonloppu.

Lauantaina sain yhtäkkiä päähäni, että tänään vedän kunnon räkäkännit. Soitin ystävälleni, joka sitten toi viinaa ja niin sitä mentiin. Muisti katkeaa siinä 8 aikoihin illalla ja loput sain kuulla avopuolisoltani ja ystävältäni. Sammuin joskus 10-11 aikaan ja ennen sitä olin itkenyt, tärissyt, sanonut kuinka haluan kuolla ja mennyt välillä elottoman oloiseksi. Avopuolisokin sanoi, ettei ollut kaukana, ettei olisi soittanut ambulanssia.

Heräsin siinä neljän aikoihin yöllä kun avokki ja ystävä olivat tulossa baarista kotiin. Krapula iski jo siinä vaiheessa. Lisäksi siskon poikaystävä laittaa viestiä, että haluaa puhua. Heillä on ollut siskon kanssa nyt aika vaikeaa, kun siskon elämäntilanne on ollut aika tukala viimeaikoina. Aloin siinä sitten edelleen kännissä neuvomaan, että mitä kannattaa tehdä. Oli varmaan todella viisaita sanoja..

Aamulla ei olo ollut edes enää kovin kamala. Laittelin siinä siskolle viestiä ja yhtäkkiä hänen poikaystävältään tulee viesti, että he ovat eronneet. Laittelin siinä molemmille viestiä ja koitin saada heitä puhumaan keskenään. Sitten tulee maailman kamalin soitto. ''Mitä mun pitäis tehdä? Musta tuntuu, että sun siskos on tappamassa ittensä. Se puhu mulle sellaseen sävyyn.''

Käskin heti soittaa ambulanssin ja sen jälkeen soitin siskolle. Hän itki mulle puhelimessa kuinka hänellä on niin paha olo ja hän on niin väsynyt ja hän haluaisi, että mä olisin siellä hänen tukenaan nyt. Ambulanssi tuli ja sisko kieltäytyi lähtemästä heidän matkaansa. Ei kuulemma ollut edes tappamassa itseään.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt sisko ja sen poikaystävä ovat onnellisesti yhdessä ja saivat puhuttua asiat selviksi. Minä menen käymään siskolla tulevana viikonloppuna ja toivon, että voin parantaa hänen oloaan edes hiukan.

Laitoin siskolle vielä illalla viestiä ennen nukkumaan menoa, että olen todella huolissani hänestä ja että hän on minulle todella rakas ja tärkeä enkä halua hänelle sattuvan mitään pahaa. Hän sanoi, että minusta on ollut paljon apua ja hän arvostaa sitä, että omasta olostani huolimatta olen häntä jaksanut auttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti