Tänään kerroin avopuolisolle kaiken. Tänään kerroin sen, kuinka olen häneltä salaa ottanut laksatiiveja ja kertonut jotain ihme selityksiä sille, miksi juoksen vessassa kokoajan. Tänään kerroin sen, että olen häneltä salaa oksentanut. Tänään kerroin kaiken.
Hän otti sen yllättävän hyvin. Hän sanoi, että on huomannut, että pelkään ruokaa ja syömistä. Ja hän oli oikeassa. Mä pelkään syömistä ja ruokaa yli kaiken tällä hetkellä. Ne ovat yhdet niistä ainoista asioista mitä mietin jokaikinen päivä. Hän sanoi, ettei aio liiaksi puuttua touhuihini. Vasta sitten kun ne menevät aivan yli. Hän tietää sen, ettei hän voi tehdä mitään, koska poliklinikallakaan asialle ei tehdä mitään, vaikka sielläkin kaikki tiedetään. Hän vain haluaa, että olen rehellinen ja kerron aina, jos olen oksentanut tai ottanut laksatiiveja. Hän haluaa olla perillä asioista.
Oloni on huomattavasti kevyempi nyt. Iso taakka tippunut harteilta ja voin rauhallisin mielin olla kotona oma itseni. Ei tarvitse enää salailla yhtään mitään.
Viime viikonloppuna olin taas juomassa. Se oli rentouttavaa, mutten voi enää juoda. Seuraavan päivän krapulamätöt ovat liikaa mun ahdistukselle. En kestä niitä, mutten pysty estämäänkään. On vain parempi olla juomatta ja koittaa muilla keinoilla nollata päänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti