Ehkä elämä alkaa hiljalleen hymyillä minullekin

Olin jo jonkin aikaa jutellut erään 26-vuotiaan miehen kanssa. Hän oli oikein mukava ja kehui minua kovasti. Eräänä päivänä hän epäröiden ehdotti tapaamista. Hän tuli sitten käymään luonani ja siitä tämä lähti. Me seurustelemme nyt ja kaikki on niin vaaleanpunaista.

Hän on ihana. Hän hyväksyi minut kaikkine ongelmineni ja oli valmis ottamaan riskin kanssani. Sanoin kyllä, etten ole kaikkein helpoin mahdollinen kumppani, mutta häntä se ei haitannut.

Ainoa ongelma tässä on, että en tiedä uskallanko luottaa. Pikkuhiljaa tässä se luottamus on kasvanut. En ole ollut aivan 100% varma, että hän on tosissaan kanssani, mutta sinä iltana, kun hän esitteli minut ystävilleen ja antoi pusuja heidän edessään, aloin uskoa, että hän on oikeasti tosissaan. Ei kai kukaan mitään ''panoaan'' kavereilleen esittele?

Hän on niin huomaavainen. Kokoajan kyselemässä, ettei kai minulla on nälkä tai kylmä. Aina kun hän kävelee ohitseni, hän antaa pusun tai liu'uttaa kättään selälläni. Kerrankin kun kävin suihkussa ja olin unohtanut pyyhkeeni makuuhuoneeseen. Pyysin häntä tuomaan sen. Hän kääri minut pyyhkeeseen, kietoi kätensä ympärilleni ja pusutteli minut piloille. Olin aivan myyty :)

Jospa tämä elämä tästä lähtisi pikkuhiljaa rullaamaan oikeaan suuntaan. Siltä ainakin vahvasti näyttää :)