Paino 49,9 kiloa.
Heräsin viideltä aamuyöstä, enkä saanut enää nukuttua. Istuin koneella hetken ja mietin syntyjä syviä. Tuli sellainen olo, että olen aivan rappiolla. Mielessä pyörii vain juominen ja pajauttelu.
Toissapäivänäkin (joulupäivänä) eksyin baariin. Sieltä sitten koukkasin mukaani jonkun jätkän ja kavereiden estelyistä huolimatta menin hänen luokseen yöksi. Harrastimme seksiä jopa kolme kertaa ja sen jälkeen aamulla hän ei muuta tehnyt kuin vittuillut muun muassa siitä, että minun pitäisi lihottaa. Hän muistutti liikaa eksääni, joka musersi minut täysin. Tämän illan tuloksena palovamma olkapäässä, kaksi fritsua kaulassa, paikat hellänä ja suoraan sanoen vitullinen morkkis. Raskaaksi tuleminen tai sukupuolitauti tästä enää puuttuisi. Enpä usko, että nekään kaukana ovat... Tämän takia hain sitten iloa muualta ja kun kerran kaveri pajaa tarjosi niin pakkohan sitä oli ottaa. Olihan se hauskaa niin kauan kun sitä kesti, mutta nyt ei ole enää niin hauskaa. Taas niin hyväksikäytetty olo, ettei mitään rajaa.
Aamulla sitten kävin tupakalla ja tuli sellainen olo, että pakko lähteä kävelemään vaan johonkin ja soittaa jollekin. Koitin ensin auttavaa puhelinta, mutta siellä ei ollut päivystystä. Sitten soitin kaverille. Hänen sanansa lohduttivat edes hieman. Kävelin melkein tunnin ympäri kyliä ja mietin asioita. Tulin siihen tulokseen, että peli ei ole vielä menetetty. Mun pitää vaan ryhdistäytyä ja kyllä sitä sisältöä elämään muualtakin löytyy. Nyt unohdan yhden illan jutut ja keskityn ystäviini. Ne ovat kuitenkin korvaamattomia. Miehiä tulee ja menee. Kai olen vaan niin läheisyyden kipeä, että pakko hakea lohtua yhden illan jutuista, jotka sitten kuitenkin menevät päin helvettiä joka kerta. En siis suosittele.
Tästä alkaa uusi, parempi elämä!
Musta sun asenne elämää kohtaan on ihailtava. Se ettet sä oikeesti anna periksi vaan yrität oikeasti luoda sitä omaa taivasta. Mä toivon kaikkea hyvää sun elämälle, uskon että menestyt. Joistakin ihmisistä tulee vain sellainen fiilis että he menestyvät.
VastaaPoista