Kuinka kukaan voi pitää minua kauniina...

Iltapaino 52,8kg.
Olen lihonut...

Olen aivan sekaisin. Olen ahminut naamaani kaikenlaista paskaa viimeaikoina. Yhtenäkin päivänä ensin kävin mäkkärissä ja sitten vielä illalla hesessä. Aivan kuin sumussa syön itseni niin ähkyyn kun vain voin ja sen jälkeen kadun sitä järjettömän paljon. Tämä ahmiminen on lähtenyt aivan näpistä. Jos aloitan syömään, en pysty jättämään sitä siihen, kun nälkä ei enää tunnu. Syön itseni ratkeamispisteeseen joka kerta. Mieliteot kaikkiin ruokiin on aivan järjettömät. Syön itseni ähkyyn sellaisillakin ruuilla, joista en edes paljoa tykkää...

Polilla oli puhetta syömisistäni. Hän ehdotti ravitsemusterapeutilla käymistä. Sanoin, etten halua ainakaan vielä. Jos tämä taas alkaa mennä ihan hulluksi, pyydän sitten aikaa sinne.

Puhuimme polilla myös siitä, etten pysty uskomaan muita, jos he sanovat minua kauniiksi tai hyvännäköiseksi. Kerroin, että minusta tuntuu tosi oudolta, kun poikaystäväni sanoo minua hyvännäköiseksi ja kun kuulen häneltä, että hänen kaverinsakin kehuvat ulkonäköäni. Tässä viime aikoina joka kerta peilin eteen astuessani mietin, että miten kukaan voi pitää tällaista lihavaa suohirviötä hyvännäköisenä. Monet myös sanovat, että olen ihana persoona. En käsitä mitä niin ihanaa minussa muka on. Psykologini sanoi, että minun pitäisi uskoa heitä, koska he puhuvat totta. Olin aivan ymmälläni ja olen edelleen.

Olen tällä hetkellä kuitenkin onnellinen yhden asian suhteen; juttelin poikaystäväni (M) kanssa pelostani siitä, että hän jättää minut kuin nallin kalliolle. Hän sanoi: ''Jos jättäisin sut, olisin tehnyt sen jo. Sua ihanempaa tyttöystävää on vaikea löytää.'' Hengailimme myös hänen kavereidensa kanssa viime perjantaina. Lauantaina sitten menin kotiin ja taas sunnuntaina M:n luo. Hän sanoi, että yksi hänen kavereistaan sanoi hänelle lauantaina, että ''Se Siivetön on kyllä niin kiva tyttö, että sähän et sitä jätä''. Hän antoi minulle pusun ja sanoi, ettei aijo jättää minua. ♥