Söin itsetehtyä vispipuuroa. Alkoi yhtäkkiä ahdistaa aivan jumalattoman paljon. En saanut henkeä. Aloin täristä. Kavereita oli kylässä, enkä halunnut heille näyttää ahdistustani. Oli vain pakko syödä...
Koko päivän on ollut aivan ihmeellinen olo. Ihan kuin olisin liikkeessä kokoajan, vaikka istuisin tai makaisin paikallani. Tai sitten jos istun suorassa, niin tuntuu, että olisin aivan vinossa. Aivan järkyttävä olo, enkä kestä tätä. Lähde pois, jooko?
Olen huomannut, että olen alkanut nauttia yksin olosta täysin siemauksin. Nykyään en oikein edes jaksa nähdä kavereita. Mieluummin olen yksin. Ennen minulle oli kamala ongelma olla yksin kotona. Nyt se on vain ihanaa. Saan tehdä mitä haluan, olla miten haluan, näännyttää itseäni jos haluan, eikä kukaan näe.
Pelottaa. Olen luultavasti keskiviikkona menossa M:n luokse. Ja aivan varmasti käymme jossain ulkona syömässä tai hän tuputtaa pakastepizzaa tai rasvakeittimellä tehtyjä ranskalaisiaan minulle. En kestä. Mitä voin tehdä? En halua näyttää M:lle mikä tämä tilanne oikeasti on. En halua hänen tietävän. Hänestä tuntuu niin pahalta joka kerta, kun kerron, että minua ahdistaa. En tiedä miten hän reagoisi, jos saisi tietää, mitä nyt on meneillään. Hän ei varmaan jaksaisi minua enää sen jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti