Ahdistusta ja itkuisuutta

Ahdistaa.

On jo jonkin verran ahdistellut keskiviikosta saakka, vaikka syön joka ilta Truxalia 25mg.

En osaa koota ajatuksiani kunnolla, joten tekstistä saattaa tulla jokseenkin sekava, niinkuin minäkin olen sekava nyt.

Olin tiistaista torstaihin M:n luona. Meni ihan hyvin se aika. Tosin ahdisti keskiviikkona, mutta en minä siitä mitään M:lle sanonut, en jaksanut. Torstaina tulin kotiin ja aloin miettiä minun ja M:n juttua. Me seurustellaan, muttei kuitenkaan seurustella. Miksikä sitä voi sanoa? Olen ihan sekaisin tämän suhteen takia. En tiedä mikä tämä juttu on, mihin ollaan menossa ja mikä meidän tulevaisuus on. Kun sitten sähköpostin muodossa kyselin M:n mielipidettä asiaan, niin hänkin oli ihan yhtä pihalla. Hänen mielestään me tapaillaan ja meidän pitää vain edetä rauhassa. Okei?

Sain myös torstaina kirjeen, että minut on kutsuttu polven tähystykseen maaliskuun lopulla.

Ahdistaa edelleen. Tämä tunne on jotenkin erilainen kuin ennen. En osaa selittää miten.

Eilen kävin lääkärissä ja sain vuoden kestävän reseptin kipulääkkeisiin, joita voin hakea lisää aina kun tarve vaatii ja seuraavat kolmisen viikkoa sairaslomaa. Myös kyynärsauvojen laina-aikaa jatkettiin saman verran kuin on sairaslomaa.

Illan olin kavereiden kanssa ja mentiin sitten yhden kaverin kanssa baariin kepeistäni huolimatta ja laulettiin karaokea. Oli ihan hauskaa, vaikka olinkin vesiselvä. Naistenpäivän kunniaksi eräs mies tarjosi kaverilleni oluen ja minulle alkoholittoman drinkin :)

Ottakaa tämä olo pois, pyydän...

Tänään sitten soitin puolen päivän maissa M:lle, koska oli puhetta, että olisin tänään mennyt hänen luokseen. Hän sanoi sen puhelun aikana, että voisin mennä sinne junalla tai hän tulee hakemaan, riippuen siitä miten jalkani voi ja että soitellaan vielä myöhemmin asiasta. No, kolmen aikaan soittelin sitten, että miten on, että olisi kiva pikkuhiljaa saada tietää mikä on illan suunnitelma, niin tämä sanoo, että voisin olla kotona tänään. Surustuin ja sanoin, että olisi ollut kiva nähdä tänään, koska en huomenna tai ensi viikolla arkena oikein viitsisi hänen luokseen mennä yöksi, koska en sitten tiedä mitä päivällä teen kun hän on töissä. Tuntui, että hän veti kamalat kilarit sanomastani ja sanoi: ''No niin ois joo kiva nähdä, mutta nyt ei sovi kun sit se sunnuntai menee kauheeks sekoiluks. Ja katotaan alkuviikosta kun selviää miten on koulua.'' Sitten hän sanoi, että hänen pitää sanoa kaverille heipat ja lopetti puhelun. En voinut muuta kuin alkaa itkeä. Ensin sovitaan, että nähdään ja sitten perutaan. Minulle tuli samanlainen olo kuin pienelle hylätylle lapselle. Niin yksinäinen.

Mä en tienny miten pysähtyy, nauttii hetkestä.
Mieli teki omat esteensä.
Juoksen karkuun tai juoksen perässä.
Aistit tylsinä mut hampaat veressä.
Vaikka yritin, ei aika pysähtynyt viisareissa roikkumalla.
Nyt on valkeat seinät ja kukat ikkunalla.
Voisinpa juoksennella auringon alla.

Olen aivan sekaisin elämäni kanssa. En tiedä missä olen ja mihin olen menossa. Ei vaan jaksa.