Olen niin väsynyt tähän kaikkeen. Päivät pitkät mielistelen avokkia, koska en halua enää yhtäkään riitaa tähän tilanteeseen. Vaikka mieleni tekisi räjähtää, niin pidän kaiken sisälläni. Sitten kun jään yksin, niin masennun, koska olen joutunut niin pitkään esittämään hyvinvoivaa. Olen minä hänelle välillä kertonut, että ahdistaa, jos ahdistaa oikeasti todella paljon, mutta jatkuvasta pienestä ahdistuksesta hän ei tiedä mitään.
Olen liikaa ajatellut itsemurhaa. Tuntuu, ettei tämä olo tästä muutu vaikka mitä tekisin. Päiväosastosta ei juuri ole ollut hyötyä. Olo ei ole sen parempi kuin aijemminkaan, melkein päin vastoin. Tahtoisin vain nukkua kaikki päivät, koska en koe mitään järkeä olla hereilläkään tässä olossa.
Inhoan itseäni eniten maailmassa tällä hetkellä. En kestä enää olemassa oloani ja sitä, kuinka huolestutan kaikki tällä huonolla olollani.
Olen niin kyllästynyt.
Hei Siivetön,
VastaaPoista(Seuraava viesti on hiukan vanhentunut, mutta toivon sen olevan vielä relevantti. Minulla on ollut sen verran kiire etten ole saanut tehtyä loppuun. Lisäksi tämä ei mahtunut yhteen kommenttiin)
Olen lukenut jonkun aikaa blogiasi ja huomanut että painit paljon ruokailujuttujen kanssa. Minulla on muutamia ajatuksia, jotka voisivat helpottaa oloa, mutta en voi luvata että nämä olisi ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Kerron kuitenkin mitä minulla on kielen päällä. Aloitetaan pienellä tarinalla.
Ihminen on todella pitkän kehityskaaren tulos: Olemme möngertänyt miljoonia vuosia viidakoissa ja afrikan savanneilla. Leijonia karkuun juokseminen on ollut pirun voimia vievää ja raskasta. Semmonen puuha vie meiltä paljon energiaa. Totta puhuen jokainen toimintomme vie energiaa. Ettei kuoltais ihan ennen aikoja meidän pitää saada energiaa jostain ja se jostain ei ole bensa-aseman pumppu vaan ruoka.
Meille on kehittynyt järjestelmä, joka muistuttaa meitä silloin tällöin etsimään ruokaa ja syömään se. Tämän järjestelmän toimiminen ei ole valitettavasti sellaista että se tuottaisi seuraavanlaisen olotilan "ihanaa, minulla on nälkä, taidanpa jäädä nauttii tästä olosta". Kaikki ne ihmiset, joille tuo on kehittynyt niin ovat joko kuollut nälkään tai leijonat on kiittänyt nätisti ja ottanut välipalan itselleen. Todellisempi kehomme vastine on "voihan perkele, nyt jostain ruokaa ja äkkiä". Kehomme potkii meitä todella paljon päähän jos emme ruoki itseämme (kehomme potkii myös meitä päähän, jos teemme jotain tyhmää tai emme tee jotain tarpeellista). Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän kuin perseelle ammuttuja a) janoisena b) nälkäisinä c) väsyneinä d) loukattuneina, petettynä, nöyryyttettynä... e) selkä kipeänä. Opetus:
Jos emme syö tarpeeksi, niin kehomme tekee elämästämme vaikean. Syömällä riittävästi pidät kehostasi huolta ja teet hyviä asioita kehosi mielestä! Kehosi ei kiusaa ilkeästi tämän jälkeen sinua energian saannin osalta. Riittävän veden juominen on myös tärkeää!
Nyt mitä tulee painoon ja ulkonäköön. Niin kannattaa muistaa että kilogramma on joidenkin vanhojen ranskalaisten sopima juttu. Yhtä hyvin olisi voitu ottaa joku toinen asia mittariksi. Jolloin painosi voitaisiin ilmaista luvulla 27, 2.1, 0.453, 89 tai 391746654. Mikä lieneekin. Tarinan pointti: Se luku jota vaaka näyttää ei ole oleellinen, se voisi olla mikä tahansa muu jos ne ranskalaiset höppänät ois sopinut jotain erilailla!
Lisäksi ulkonäkö jutut. Olen itsekin kärsinyt ulkonäkö"masennuksesta" melkein koko ikäni. Sitä luulee helposti että pitää tehdä kaikki asiat täydellisen täydellisesti sen suhteen, että hommat toimisi, mutta kun olen ajatellut asiaa, niin jossain kohtaa tajusin seuraavaa: Ihmiset ovat hyvin tottuneita siihen miltä me itse näytämme. Kun näemme jonkun ihmisen, niin hänen ulkonäkönsä on meistä hänelle normaali asia. Ilman että alkaisimme tunnepitoisesti ajattelemaan asiaa sen enempää.
Emme voi geeneilemme mitään. Näytämme suurin piirtein siltä mitä ne on meille antaneet ja muut pitää sitä meille normaalina. Lisäksi uskon että ihmiset huomaa meissä ulkokuoren sijasta enemmän meille ominaiset tavat elehtiä jne. Eli ainakaan muiden takia ei kannata murehtia sen enempää miltä kehomme näyttää. Jos johonkin haluaa keskittyä, niin kannattaa tuoda oman kehonsa hyviä puolia esille vaatteilla yms ja ihastuttavan hymyn esittelyyn.
Se että jos saisit vähän painoa, niin se ei näkyisi merkittävästi mitenkään kehosi muodossa.Luultavasti huomaisit itse sen, mutta muut eivät huomaisi todennäköisesti. Elämme 24/7 kehomme äärellä, joten huomaamme itse todella pienetkin muutokset, mutta isoin osa ihmisistä joita tapaamme niin näkevät meidät keskimäärin ohimennen (5-10s), suhteellisen kaukaa (Katsomme itseämme peilistä todella todella läheltä, mutta se ei vastaa muiden näkymää) ja muutokset ovat niin hitaita että he eivät huomaa sitä tietoisesti. Lisäksi ihmiset ovat nykyaikana niin väsyneitä ja uupuneita ettei he varmaan ajattele mitään ihmeellistä kanssaihmisistä.
VastaaPoistaJa minusta tuntuu että ystävillesi ei ole merkitystä onko painosi 62 vaiko 52 (Lentävien marssilaisten yksiköissä 389). Heille on tärkeintä seurasi! Jos heille yksi luku on maailman kaatava, niin he eivät ole ystävyytesi arvoisia! Lisäksi kauneuteen liittyy niin paljon muuta kuin se mikä osuu silmään. (Miksi ylipäätäänsä pidät muita kauniimpina kuin itseäsi?)
Voit vaikuttaa valinnoilla todella paljon tapahtumiin. Syömällä perus "kotiruokaa" järkevissä määrissä on hyvin vaikeaa saada itsestään 200 kiloista (tosin jos on aineenvaihduntasairaus, niin sitten asia on toinen, mutta sinulla ei taida olla). Puhtaan sokerin ja alkoholin välttämisellä karsii jo paljon uhkatekijöitä pois. Liikunnalla voi säädellä myös kehon ulkonäköä. Vaikka se on urheilulliselta kannalta surullista, mutta jostain syystä naisurheilijat täyttävät usein miesten ihanteita eli suomeksi: näyttävät hyvännäköisiltä (ja kaikki urheilijat eivät ole kevyemmästä päästä).
Emme voi valitettavasti hallita kaikkia asioita elämässämme ja määrätä tulevaisuutta. Elämämme vuodet alkavat näkyä jossain vaiheessa ruumiissamme. Jossain kohtaa terveydentilamme alkaa rapistua. Aina on olemassa se riski että rakkaammallemme tapahtuu jotain tai he lähtevät luotamme pois. Tunteet voi laimeta vuosien edetessä, ihmiset muuttua tai syttyä sota. Emme voi millään hallita täydellisesti elämäämme. Muutos on luonnollinen asia. Olen itse kokenut liian monta sen kivun, joka on aiheutunut siitä että olen väen vänkää jatkanut samaan suuntaan, vaikka sen tunnelin päässä ei ole ollut valoa. Uuden reitin kokeileminen ja vanhasta luopuminen on ollut vaikeampia asioita elämässä, mutta puolen vuoden kuluttua ei enää muista muutosta.
Mitä on jäljellä jos elämä on niin arvaamatonta ja itsepäinen olematta kuuntelematta meidän tahtoa. Sinulla on jotain jota ei ole ihan joka ihmisen elämässä:
"Hän sanoi rakastavansa minua edelleen vähintään yhtä paljon kuin ennenkin, eikä osaisi kuvitella elämäänsä kenenkään muun naisen kanssa."
Tuo on yksi sellaisista asioista, jotka tekee elämästä elämisen arvoista. Hän on sanonut tuon vissiin useampaan kertaan, joten suosittelen luottamaan ja uskomaan että hän tarkoittaa tuota.
Pitkän tarinan tiivistelmä: Syömällä hyvin luultavasti kehosi voi paremmin ja helpottaa oloa. Syömisessä voi olla se seuraus että saat ylimääräisiä kiloja. Ne ei välttämättä näy ulospäin. Jos ne edes näkyy, niin se on vain merkki siitä että kehosi voi paremmin :)
Kiitos viesteistäsi! On mukavaa huomata, että olet noinkin tarkkaan seurannut blogiani. Ajatuksesi ovat tärkeitä ja todella fiksuja.
PoistaAinoa ongelma tässä vaan on se, etten pysty yksin tekemään tälle syömishäiriölle mitään, eikä apua luultavasti ole hetkeen tulossa. Minut laitettiin ravitsemusterapeutin jonoon, mutta se jono on 9 kuukautta pitkä. Lisäksi syömishäiriöoireilu on nyt pahentunut sen takia, että polveni on ollut kipeänä yli 3 kuukautta ja sen takia en ole päässyt liikkumaan normaalisti, koska minulla on kepit, joten sekin rajoittaa urheilun harrastamista, josta nautin silloin kun polveni oli vielä kunnossa.
Kyllä minä tiedän, että avopuolisoni rakastaa minua, mutta se pelko siitä, ettei hän välitä tulee jo varhaislapsuudesta, jossa tapahtui kaikenlaista. Hänkin on sanonut, ettei minulle olisi pahitteeksi saada muutama lisäkilo, mutta itse en kestä sitä. Minulle ei siis juurikaan merkkaa se, mitä mieltä muut on. Teen tämän itseni takia, koska vihaan itseäni ja ulkonäköäni. Pahin painajaiseni on se, jos alan lihoa.