Niin, siinäpä vasta kysymys. Tämänkertainen tarinani liittyy siis turhautumiseen.
Eilen minulla oli aamusta alkaen todella huono olo ja siihen vielä päälle se, että tiesin poikaystävän lähtevän kuvailemaan jotain naista hetken päästä. Minua ahdisti, itketti, minulla oli todella turvaton olo. T teki siinä lähtöä ja minä makasin sängyllä ja itkin. Hän tuli lohduttamaan minua ja sanoi, ettei mene kuin ehkä kaksi tuntia koko reissussa. Kuitenkin sain paniikkikohtauksen, hän rauhoitteli minua ja lähti.
Minua ahdisti, itketti ja sain toisenkin paniikkikohtauksen T:n poissaollessa. Itkin jumalattoman paljon ja yli kolmen tunnin jälkeen soitin T:lle, että voisiko hän tulla jo kotiin, koska minulla on niin huono olo, turvaton ja epätodellinen. Hän sanoi, että lähtee nyt tulemaan kotiin. Se tunne, kun T ei ollut reagoinut mitenkään minun aikaisempiin viesteihin ja vielä se, että hän lupasi, että menee vain kaksi tuntia.
Tämän jälkeen aloin itkeä järkyttävän paljon, huusin, kirosin, purin hammasta, hakkasin sänkyä ja jopa itseäni kovaa, koska olin niin helvetin turhautunut. Tämä kohtaus kesti varmaan tunnin, enkä saanut sitä loppumaan, vaikka T tulikin kotiin. Sitten hän pyysi anteeksi ja alkoi hieroa jalkojani. Se sai minut vihdoin rentoutumaan.
Tämän seurauksena reiteni on kosketusarka ja mustelmilla ja toinen käteni on kipeä hakkaamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti