Viikonloppu oli aika sekava. Olin perjantaina M:n luona ja käytiin siinä päivällä leffassa. Illalla sitten oltiin hänen luonaan ja viisi hänen kaveriaan tuli sinne. Oli hauskaa! Hauskuus jatkui myös lauantaina, kun oli kaverini tuparit. Vietettiin hänen luonaan iltaa ja joskus kymmenen ja yhdentoista väliin lähdettiin baariin. Nauroin sen illan aikana niin paljon, että vatsalihakset olivat pari päivää sen jälkeen kipeänä. Ja vaikka krapulassa sunnuntaina olinkin, niin naurua riitti vielä silloinkin :)
M:n seurassa voin jo olla täysin oma itseni ja hän on sanonut, että olen suloinen, kun teen niitä asioita, mitä en aikaisemmin tehnyt. :)
Eilinen päivä olikin sitten ihan toinen juttu. Minulla oli poliaika ja olin ihan sumussa koko päivän. Tuntui, etten ole siinä. Tuntui niin epätodelliselta kaikki. En tuntenut jalkojanikaan kunnolla. Psykologi sanoi, että sitä usein tulee ihmisille, jotka on kokeneet jonkin trauman ja varsinkin sellaisissa hetkissä, kun on tosi paha olo, niin kroppa estää pahan olon tulemisen juuri tuollaisella epätodellisella ololla.
Illan aikana olo sitten paheni sen verran, että rauhottavan jouduin ottamaan ja sen takia en sitten tänään päässyt kouluun. M kysyi minulta jossain vaiheessa, että mikä olo on, kun olin niin vaisu. Sanoin sitten ihan suoraan, että ahdistaa. Hän antoi pusun ja silitteli minua ja sanoi ''Ei ole mitään hätää, mä olen tässä.'' Hän passasi mua koko illan ja vietti kanssani aikaa paljon, vaikka hänen kaverinsa oli läsnä (yleensä hän heittää kaverinsa kanssa läppää vaan ja välillä jotain sanoo minulle).
Tänään on ollut samanlainen epätodellinen olo ja ahdistustakin on ollut jonkin verran. Pelottaa, etten selviä tästäkään illasta ilman rauhoittavia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti