Kaikkea kanssa

On tässä ollut vähän kaikkea nyt. Otsikkokin sen varmaan kertoo. Ihan viimepäivien tapahtumia voisin tässä kertailla.

Lauantaina kävin vaa'alla pitkästä aikaa ja kuinka järkyttäviä lukuja se näyttikään. Aloin vaan itkeä ja tehdä lihaskuntoa ihan paniikissa. Kävin myös lenkillä ja juoksin puolet matkasta.

Illemmalla sitten vietimme sitten tyttöjen iltaa parin kaverini kanssa. Kävimme saunassa, joimme, kuuntelimme lapsuudenaikaisia bändejä (esim. Tiktak :D) ja juttelimme henkeviä. Kellon lähestyessä kymmentä lähdimme naapurikaupunkiin baariin laulamaan karaokea ja tanssimaan. Ilta oli oikein onnistunut ja hauska. Huolet kaikkosivat heti!

Sunnuntaina kävin äidin luona syömässä ja menin sitten M:n luokse. Huomasin jo lauantaina illalla, että polvessa on kyllä nyt jotain vikaa, mutten välittänyt siitä sen koommin. Sunnuntaina illalla se sitten vain paheni. Polveni oli ihan turvoksissa ja siinä tuntui painetta taivuttaessa.

Maanantaina, eli eilen polvi oli taas pahemmassa kunnossa, enkä päässyt psykologin luoksekaan sen takia. Soittelin kotikuntani terveyskeskuskeen, josko pääsisin samana päivänä vielä lääkärille, mutta kaikki ajat olivat menneet. Illemmalla painetta alkoi tuntua jo ihan normaali asennossa, en pystynyt kävelemään kunnolla ja turposi vielä enemmän.

Tänään aamulla sitten soittelin heti kahdeksalta terveyskeskukseen ja sain ajan. Lääkärille päästyäni hänkään ei osannut sanoa mikä polvessani on. Antoi silti lääkkeet ja loppuviikon sairaslomaa. Sanoi, että jos ei viikon kuluttua ole mennyt ohi, niin sitten takaisin lääkäriin ja röntgeniin.

Nyt täällä sitten kärvistelen polvikipujeni kanssa. En pysty kävelemään kunnolla, jonka ansiosta en pysty kaupassakaan käymään. Välillä tuon jalan varpaista lähtee tunto. En pysty pitämään jalkaa samassa asennossa kauaa tai muuten sitä alkaa särkeä. Sitä kuumottaa, jomottaa ja tuntuu painetta kokoajan.

Mikä siinä on, että juuri kun haluaa aloittaa taas kunnolla urheilun, niin käy näin? Minulla on ennenkin tuon samaisen polven kanssa ollut ongelmia. Siis ihan vuodesta 2006, kun polveni vääntyi kaatuessani lumilaudalla.

Ja minua harmittaa niin paljon M:n puolesta. Olen ollut nyt aika kärttyinen tuon polven takia ja puran sitä häneen, vaikkei pitäisi. Suoraan sanoen vituttaa vaan niin paljon, että itkettää. Huoh...