Heräsin tänään puoli kahdeksan ja siitä lähtien olen miettinyt yhtä asiaa: Miksi kaikki ihmiset, jotka ovat tavanneet minut ja jutelleet kanssani sanoo, että olen todella mukava, kiva ja ihana?
Niin, kysyn vaan. En näe itsessäni mitään sen mukavempaa, kivempaa tai ihanempaa kuin kenessä muussakaan. Olen vain liian kiltti jopa ihmisille, joista en edes kovinkaan tykkää. Olen muutaman kerran jopa saanut kuulla, että joku ystäväni ystävä, jonka kanssa olen joskus pari sanaa vaihtanut, on sanonut, että olen todella kiva tyyppi. Mitä ihmettä täällä tapahtuu? En vaan voi käsittää tätä asiaa.
Tänään aika on kulunut hitaasti. Ahdistaa, enkä tiedä mitä tekisin asian kanssa. Eilen oli jotenkin todella yksinäinen olo. Olin siis yksin koko päivän ja siivosin kämpän lattiasta kattoon. Loppuillan vaan istuin koneella ja ihmettelin, että miksi hitossa minä olen sunnuntaina yksin. Minä kun olen tottunut sunnuntaisin olemaan M:n luona, mutta tänä sunnuntaina en ollut.
Jossain vaiheessa kävin sitten tupakilla ja yhtäkkiä tuli todella outo olo. Aloin pelätä jotain todella paljon, mutten edes tiennyt mitä. Menin jotenkin todella lamaantuneeksi ja ahdistuneeksi. Siinä vaiheessa oli taas pakko ottaa rauhottava. En olisi muuten kestänyt.
Tälle päivälle ei ole mitään suunnitelmia. Haluaisin mennä M:n luo, mutta en tiedä hänen suunnitelmistaan, joten ei kannata laskea mitään sen varaan.
Kunpa en joutuisi tätäkin päivää olemaan yksin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti