Tiedättekö sen tunteen, kun joka päivä ahdistaa, masentaa ja hyvä kun kaupassa jaksaa käydä? Minä tiedän sen vähän liiankin hyvin.
Nykyään minua ahdistaa joka helvetin päivä. Olo on tukala, epätodellinen ja päivät menevät ihan sumussa. Nukun melkein 12 tuntia joka yö ja silti väsyttää. Minua masentaa ja mikään ei tunnu miltään. Olen aivan loppu ja niin epätoivoinen, että itsemurha tuntuu olevan ainut vaihtoehto enää.
Tuntuu, että olen aivan yksin tämän oloni kanssa. Haluaisin vain halata jotakuta, itkeä hänen olkapäätään vasten, unohtaa kaiken ja nukahtaa hänen syliinsä. Mutta se ei ole mahdollista, koska en ole yksinkertaisesti jaksanut kertoa tämänhetkisestä olosta kenellekään muulle kuin poikaystävälleni ja juuri äsken puhelinajalla psykologilleni.
Joten sinä, ystäväni, joka luet tätä. Tule luokseni ja halaa minua. Sitä minä tarvitsen juuri nyt.
Tiedän, tosin en jaksa käydä edes kaupassa.
VastaaPoistaHmm.. Itsellä yksinasuvana pakko, jos jotain edes haluaa suuhunsa laittaa.
VastaaPoista