I can't show my feelings

Tuntuu, että kaikki suuttuu minulle, jos näytän edes vähänkin negatiivisia tunteita. Vihaa, suuttumusta, surua. Miksi muut saavat olla minulle vihaisia, mutta minä en saa olla vihainen kenellekään tai muuten minulle suututaan?

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen oppinut näyttämään tunteeni ja se ei ole ok. Tuntuu, että kaikkien mielestä minun on pakko olla kokoajan se porukan ilopilleri. Minä en saa koskaan olla vittuuntunut tai vihainen.

Eilenkin T pääsi töistä kahdelta. Hän sanoi, että käy kaverillaan ja menee sitten toisen kaverinsa kanssa yksille baariin. Asia oli ok ja hän tuli 2-3 tunnin päästä kotiin. Hän söi ja sanoi, että hänen pitää mennä hakemaan kaverilta keskustasta pyörä lainaan. Sanoin, että koita olla nopea, että ehdimme yhdessä kauppaan, sillä en itse ollut koko päivänä liikkunut kämpiltä mihinkään ja halusin päästä ihmisten ilmoille. Hän lupasi, että ei mene kauaa. Reissusta kuulemma selviäisi puolessa tunnissa.

Meni yli tunti, kunnes soitin hänelle. Hän ei vastannut. Soitin kolme kertaa, eikä hän vastannut. Sitten hän soitti takaisin ja sanoi, että lähtee nyt tulemaan kotiin, että hän jäi pelaamaan pleikkarilla tämän kaverin kanssa. Kello oli tuolloin melkein puoli yhdeksän, eli emme ehtisi enää yhdessä kauppaan. Minua ärsytti suunnattoman paljon, sillä hän ei edes ilmoittanut minulle mitään. Ilmaisin tunteeni ja hän raivostui siitä minulle. Minä olen sellainen ihminen, että jos minulle luvataan jotain, että näin tehdään ja sitten perutaan viimehetkellä tai pahimmassa tapauksessa ei edes ilmoiteta, niin minua ärsyttää todella paljon ja suutun.

Kun T vihdoin tuli kotiin, hän sanoi, että voisin välillä olla iloinenkin. Mitä helvettiä? En minä nyt pelkästään kokoajan raivoa kaikille. On minulle niitä pirteitäkin hetkiä paljon. Sitten hän sanoi, että voisin olla _aina_ iloinen. Mikäs helvetin vaatimus tuo nyt oli?!? Ei _kukaan_ ole aina iloinen, niin miksi minun pitäisi olla.

Pitäisikö minun tästä lähtien peittää kaikki negatiiviset tunteeni, niinkuin tähänkin asti olen tehnyt? Psykologinikin sanoi, että kun peitän negatiiviset tunteeni, ne alkavat purkautua muilla tavoilla, esimerkiksi paniikkikohtauksilla. Olisiko se sitten muista parempi? Ilmeisesti.

Minun pitää siis olla näyttämättä tunteitani. Minun pitää olla vahva, että saan pidettyä kaikki sisälläni. Ehkä niin on parempi.