Sain toissapäivänä paniikkikohtauksen yksin kotona ollessani. Siis sen pahemman, joka hallitsee koko kehoni täysin, enkä saa otetta siitä. Sen, joka muistuttaa epilepsiakohtausta. En ehtinyt soittaa kenellekään. Kohtauksen jälkeen oli todella outo olo. En tunnistanut kotiani omakseni. Yritin tarkkailla esineitä tarkemmin, että huomaisin olevani tutussa ympäristössä. En tunnistanut siltikään mitään ja alkoi ahdistaa ja itkettää todella paljon. En pystynyt liikuttamaan mitään raajaani. Ne tuntui vaan niin raskailta. Pelkäsin ja sitten nukahdin.
Äsken päässäni humahti, enkä hetkeen nähnyt mitään. Sen jälkeen kun katsoin ympärilleni, en taaskaan tunnistanut kotiani omakseni. Pelkäsin. Sitten oli kohtaus taas liian lähellä. Onneksi juuri silloin T soitti minulle. Kun puhuimme niitä näitä, kohtauksen tunne lähti pois, mutten edelleenkään tunnista kotiani ja päässä tuntuu oudolta.
Sielläkin mennään huonommilla vesillä taas vaihteeksi. Saan itsekin erinäisiä kohtauksia, tosin en juuri samanlaisia kuin sinä saat. Eihän kukaan oikein voi ymmärtää sitä myllerrystä mitä toisen sisällä tapahtuu. Hyvä jos ymmärtää itsekään. Tsemppiä.
VastaaPoistaJa kerro jos löydät kuvan kysymykseen joskus vastauksen, haluaisin itsekin tietää.