Ajatella. Olen ollut 5 vuotta vaikeasti masentunut. Nyt olen huomaamattani ollut viikon syömättä lääkkeitä ja olo on parempi kuin pitkään aikaan. Tuntuu, että lääkkeet vain pahensi oloa ja sai minut lamaantumaan. En syö lääkkeitä ennen kuin olo oikeasti huononee. Tuntuu, että alan vihdoin voittaa masennukseni.
Ehkä asiaan vaikuttaa huomattavasti se, että olen muuttamassa aivan uudelle paikkakunnalle ja voin aloittaa elämäni alusta, ns. puhtaalta pöydältä. Muuttoon on enää vähän päälle viikko. Tällä hetkellä olen poikaystäväni luona, mutta kun tänään menen kotiin, niin aijon alkaa pakkaamaan. :)
Tuntuu, että ilman lääkkeitä pystyn iloitsemaan pienistäkin asioista, mitkä eivät aijemmin kiinnostaneet paskan vertaa. Esim. että ulkona on ihana, aurinkoinen, raikas syysilma. Tai että siivoominen on oikeasti kivaa ja siitä tulee hyvälle mielelle. Jaksan tehdä enemmän asioita ja se on hyvä juttu!
Poikaystävänikin on todella iloinen puolestani. Vihdoin hänkin tajusi, että hänen läsnäolonsa vaikuttaa olooni paljon. Ennen saatoin vetää herneet nenään siitä, kun poikaystäväni lähtee ryyppäämään ilman minua. Nyt olen iloinen siitä, että poikaystäväni pääsee laivalle pitämään kavereiden kanssa hauskaa. Olin ennen todella mustasukkainen ja epäileväinen poikaystäväni naispuolisista kavereista ja siitä, mitä tapahtuu silloin kun hän on ryyppäämässä, kun minä en ole näkemässä. Tajusin vihdoin sen, että poikaystäväni ei todellakaan voisi pettää minua. Häntä on itseään petetty ja hän tietää tasan tarkkaan miltä se tuntuu. Ei kai hän olisi muuten kanssani muuttamassa yhteen ihan innoissaan, jos hän olisi pettänyt tai aikomuksena jättää minut. Olen ollut kyllä helvetin tyhmä ja vainoharhainen.
Tästä alkaa uusi elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti