Elämäni ja pääni on aivan sekaisin. En edes enää tiedä mitä ajatella kaikesta. En ole päässyt kuukauteen polille. Olisiko silläkin jokin osasyy tähän pimahtamiseen. Onneksi tänään on aika, niin pääsee purkamaan aivan kaiken.
T oli täällä maanantaista lauantaihin. Minua ärsytti suunnattomasti, koska emme ehtineet olla juurikaan kaksin. Joka päivä täällä ramppasi joku, vaikka sanoin, että haluamme olla kaksin. Kun kerroin tästä kaverilleni, hän vain sanoi, että minusta tuntuu, että kaikki ramppaa täällä juuri silloin, koska haluaisin olla T:n kanssa kaksin. Ei minusta tunnu siltä. Se pitää täysin paikkansa. Ja näemme T:n kanssa seuraavan kerran varmaan sunnuntaina.
Sain myös pahan paniikkikohtauksen keskiviikkona. Mikään kohtaus ei ole varmaan tuntunut niin pahalta. Siihen oli kaksi syytä: itseinho ja se, että minusta tuntuu, että kaverini on ihastunut poikaystävääni. En pysty edes tarpeeksi hyvin sanoin kuvailemaan sitä tunnetta, kun se kohtaus oli päällä. Se oli jotain niin järkyttävää. Rintaa puristi aivan järkyttävän paljon, en saanut henkeä ja meinasin oksentaa. Tuntui, että se kohtaus kesti tosi kauan. Onneksi T oli täällä turvanani. Kun olin rauhoittunut menimme tupakille. Minulle tuli todella outo ja pelottava olo ja meinasin taas saada kohtauksen. Menimme takaisin sisälle ja rauhotuin sitten. Makoilimme sohvalla ja olin T:n kainalossa. Menimme sitten taas tupakille. Istuin siinä tuolilla, poltin tupakkia ja katsoin tyhjyyteen. Yhtäkkiä minulta lähtee ihan hetkeksi taju. Menin ihan veltoksi ja onneksi T sai napattua minut, etten tipu tuolilta. Hän auttoi minut sisälle ja onneksi se olo meni pian ohi.
Torstaina oli vihdoin päivä, jolloin olisin halunnut olla T:n kanssa kaksin. Yksi kaverini kysyi, että voisiko tulla käymään kahvilla. En ollut nähnyt häntä pitkään aikaan ja tiesin, ettei hän täällä kauaa ole, joten suostuin. Hän sitten kävi ja juteltiin kaikkea. Seuraavaksi toinen kaverini tulee käymään tupakilla. Se vielä meni, mutta sitten kun tämä kaverini, joka tuntuu olevan ihastunut poikaystävääni alkoi tekstata, että voisiko tulla käymään, niin minulla paloi päreet. Sanoin, että haluamme olla kaksin. Hän sanoi tulevansa vain alaovelle tupakille. Sanoin, että se sopii ja että tulen sinne alas. Sitten hän halusi myös T:n sinne. Sanoin, ettei hän tule, koska hän syö. Kaverini harmitteli tätä ja sanoi, että olisi halunnut nähdä T:n, vaikka näki hänet juuri tiistaina. Olin ihan raivon partaalla. Huusin, itkin ja hakkasin tyynyä. En edes muista milloin viimeksi olisin pimahtanut noin pahasti. Yritin rauhotella itseäni ja menin siihen alaovelle. Poltimme tupakit ja ihan yhtäkkiä tälle kaverilleni tuli pissahätä ja oli pakko päästä pissalle luokseni. Kun hän tuli vessasta ja juttelimme eteisessä, näin kuinka hän vilkuili kokoajan poikaystävääni.
Eilen sitten tämä kaverini soitti ''Onko T siellä?'' mitä se häntä kiinnostaa? Hän tuli sitten käymään ja kyseli, että koska T lähti ja koska taas tulee tänne. Eiköhän se ole minun ja T:n oma asia koska näemme. Ei sen pitäisi liikuttaa ystäviäni noin paljon. Sanoin sitten tälle kaverilleni, että minusta tuntuu, että hän on ihastunut poikaystävääni. Hän kielsi kaiken, mutta silti siitä keskustelusta minulle jäi sellainen olo, että hän on oikeasti ihastunut poikaystävääni ja ei vain halunnut myöntää sitä.
Keskustelin tästä T:n kanssa ja sanoin, että pelkään todella paljon nyt meidän puolesta. Itkin sen puhelun aikana todella paljon, koska en halua menettää poikaystävääni. T sanoi, ettei todellakaan mitään syytä huoleen. Hän vakuutti, ettei hän todellakaan ole kiinnostunut siinä mielessä kenestäkään kaveristani ja haluaa olla vain ja ainoastaa minun kanssani. Noh, minut tuntien kun en pysty luottamaan vielä näin aikasin, niin nuo sanat ei paljoa lohduttaneet. Olen taas aivan paskana.
Mutta jotain hyvääkin on tapahtunut. Olen nimittäin aloittanut urheilun toden teolla. Olen aloittanut käymään kuntosalilla ja lenkkeilen välillä sen mitä polveni kestää :) Kiitos T:n, olen taas löytänyt kiinnostukseni urheilua kohtaan :)
Anteeksi romaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti