Otin eilen rauhottavan ja nukuin tunnin. Sen jälkeen menin M:n luokse. Hän tuli hakemaan minua, koska en uskaltanut junalla lähteä pyörtymisen pelossa.
Minulla oli ollut koko päivän tosi huono olo. M:n kaveri tuli sitten käymään siinä iltasella ja itse olin sen verran väsynyt ja ahdistunut, etten jaksanut olla sosiaalinen, joten menin nukkumaan. Tai minun piti, mutta sitten kävikin jotain...
Makoilin sängyssä ahdistukseni kanssa. Yhtäkkiä sydän alkoi hakata tosi lujaa ja aloin kouristella. Siinä vaiheessa tajusin mistä on kyse ja huusin M:n paikalle. Kun hän saapui, oli kohtaukseni jo täydessä vauhdissa; kouristelin ja tärisin jumalattoman paljon. M juoksi ihan paniikissa luokseni ja huusi kaverinsakin apuun. Hänen kaverinsa pysyi rauhallisena ja kyseli, että onko minulla epilepsia (hän ei tiedä ongelmistani) ja kysyi onko minulla lääkettä kohtaukseen. Jotenkin kohtauksen keskeltä pystyin sanomaan, että laukussa on lääkkeet. Hän kävi hakemassa lääkkeen ja laittoi sen suuhuni M:n rauhoitellessa minua ja antaessa vettä.
Jossain vaiheessa rauhotuin hieman, mutta sitten se kohtaus sai taas hetkeksi vallan. M oli vieressäni ja rauhoitteli minua. Kun kohtaus oli ohi, M sanoi itku kurkussa ''Kiva kun sä tulit takas'' ja halasi pitkään.
Aamulla M sanoi, että pelästyi jumalattoman paljon kohtaustani ja sanoi, ettei saanut yöllä nukuttua kunnolla, koska pelkäsi minun saavan kohtauksen taas. Hänen kaverinsakin jäi sinne yöksi, jos vaikka satun saamaan kohtauksen yöllä. M myös sanoi, että jos hänen kaverinsa ei olisi ollut paikalla, hän ei olisi tiennyt mitä tehdä.
En sitten mennyt kouluunkaan tänään, koska olo on voimaton eilisiltaisen paniikkikohtauksen takia.
Ahdistaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti